KT toteutti vuoden 2018 loppupuolella kyselyn kuntien ja kuntayhtymien omalle henkilöstölle järjestetyn työterveyshuollon hankinnasta ja yhteistyön toimivuudesta työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa.

KT:n valtuuskunnan hyväksymät tavoitteet hallitusohjelmaan 2019-2022 ovat laaja kokonaisuus erilaisia toimenpiteitä, jotka tähtäävät siihen, että julkinen talous olisi vakaalla pohjalla ja kunnilla ja kuntayhtymillä olisi työnantajina kilpailukykyiset lähtökohdat palvelujen tuottamiseen.

Vuosi 2019 on sopimuskauden 2018–2019  toinen vuosi, jona toteutetaan kaksi sopimuskorostusta: paikallinen järjestelyerä 1.1.2019 ja yleiskorotus 1.4.2019.

Sopimuskorotusten kustannusvaikutus on keskimäärin 2,36 prosenttia. Lisäksi tammikuussa maksetaan tuloksellisuuteen perustuva kertaerä, jonka kustannusvaikutus on 0,67 prosenttia.

Kunnat ja kuntayhtymät säästivät viime vuonna henkilöstömenoissa 214 miljoonaa euroa, mikä on 1,1 prosenttia kunta-alan henkilöstömenoista. Säästöt hankittiin lähes ilman lomautuksia ja irtisanomisia. Sama linja näyttää jatkuvan, kertoo KT:n tammikuussa julkistama tiedustelu.

Kuntasektorin työvoimakustannukset henkilötyövuotta kohden laskettuna olivat vuonna 2016 keskimäärin 48 740 euroa. Valtiolla kustannukset olivat 59 296 euroa ja yksityisellä sektorilla 57 368 euroa. Sektorien väliset erot johtuvat pääosin erilaisista palkkatasoista.

Ammatillisen koulutuksen reformilain perusajatus on työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan luoda työssäoppimispaikkoja yrityksiin tai työpaikolle, vaan niiden syntyminen jää paikallisten toimien varaan.

Kuntakentän muutoksille ovat tunnusomaista organisaatioiden jatkuvat muutokset yhdistymisistä yhtiöittämisiin, sopimuksiin ja muihin palvelujen järjestämisen tapoihin.

Talous on kuralla yhä useammassa kunnassa. Aseita vaikeuksien voittamiseen on harkittava tarkasti, sillä lyhyen tähtäimen nopeat korjauskeinot voivat viedä kunnan ojasta allikkoon. Tutkimusjohtaja Marko Kesti on varma, että kunnilla on jo kaikki valmiudet tehokkaampaan työntekoon ja talouden parantamiseen. Johtoporras on tehokkuuden lisäämisessä ratkaisevassa asemassa.

Jos kehityskeskustelut tuntuvat puuduttavalta pakkopullalta, kannattaa ottaa mallia Kaarinasta. Kaupungin laskentapäällikkö Merja Uuttu lähti viime keväänä alaistensa kanssa kävelemään. Idea syntyi yhdessä henkilöstön kanssa.

– Talvella palaverissa mietimme, että enemmän pitäisi tehdä jotain muuta kuin istua pöydän ääressä, Uuttu muistelee.

Kunta-alan työntekijöiden keski-ikä oli 45,7 vuotta vuonna 2013. Suurimman ikäryhmän muodostivat 50–59-vuotiaat, joita oli yli kolmannes. Toisaalta keskimääräinen eläkkeellä oloaika on pidentynyt 2000-luvulla useilla vuosilla samalla, kun väestön eliniän odote on kasvanut. Erityisesti fyysisesti raskaista ammateista jäädään usein työkyvyttömyyseläkkeelle.