Ikäluokat pienevät, väestö keskittyy muutamiin kasvukeskuksiin ja palveluntarve kasvaa. Samaan aikaan moni ala potee pahaa henkilöstöpulaa. Nykytilanteessa kuntien ja pian aloittavien hyvinvointialueiden on ensiarvoisen tärkeää paitsi pystyä pitämään kiinni nykyisistä työntekijöistään myös houkuttelemaan uusia. 

Kun luin Hyvinkään kaupunginjohtajan Johanna Luukkosen ja Oulun taidekoulun rehtorin Mia Lappalaisen haastattelut, oivalsin että yksi vastaus on onnistunut viestintä.

Sovintoesityksen kaatumisen ja ensimmäisten lakkojen jälkeen teollisuuden työmarkkinaosapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen sopimusratkaisusta.

Työ on tekoja, joilla rakennetaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja parempaa huomista – katu, ihminen ja pata kerrallaan. Työllä toteutetaan suurempaa tarkoitusta, merkityksellisyyttä, jonka perään työelämässä usein kaipaillaan.  

Tanssitaiteen parista opetusalalle tulleella Mia Lappalaisella on pitkä historia Oulun taidekoulussa, ja hänellä on omakohtaista kokemusta eri työrooleista. 

Keva ja Eläketurvakeskus (ETK) ovat julkaisseet erilliset tutkimukset eläkeläisten työnteosta. ETK:n mukaan alle 68-vuotiaiden vanhuus­eläkeläisten työnteko on lisääntynyt suhteellisen tasaisesti.  Viime vuosina tosin on tullut hienoista takapakkia, joka johtui vanhuuseläkkeen alaikärajan noususta.

Molemmissa katsauksissa kiinnitetään huomiota Suomen julkisen talouden tilanteeseen ja erityisesti sen epätasapainon korjaamiseen. Voimakkaasta väestön ikääntymisestä johtuen Suomella on edessään kestävyysvajeeksi kutsuttu ongelma. Julkisia menoja kasvattaa lisääntyvä hoidon tarve.