Mielipiteet ja näkökulmat

Viime vuoden kehysriihessä Juha Sipilän hallitus keskittyi hallitusohjelman neljän miljardin euron säästötavoitteeseen. Tahto säästää ja vähentää julkisen sektorin velkaantumista oli kova. Sen vuoksi kehysriihessä päätettiin esimerkiksi 0,85 prosentin indeksisidonnaisten menojen lisäleikkauksesta, mikä pienensi myös kuntien valtionosuuksia.

Työmarkkinaelämä on maan nykyisen hallituksen aikana ollut poikkeuksellisen värikästä. Tälle vuodelle on helppo ennustaa lisää jännittäviä käänteitä.

Hallituksen sote- ja maakuntauudistus muuttaa toteutuessaan nykyistä kunnallista sopimus- ja neuvottelujärjestelmää aivan perustavalla tavalla. Myös KT:n asema on muuttumassa. Tilanteen historiallisuutta voi hyvin verrata siihen ajankohtaan, kun kunnallinen keskitetty sopimusjärjestelmä ja KT:n edeltäjä Kunnallinen sopimusvaltuuskunta KSV luotiin 1970-luvun alussa.

Sote- ja maakuntauudistus mullistaa julkisen sektorin, mutta sen vaikutuksista kuntien, valtion ja maakuntien välisiin rahavirtoihin on toistaiseksi käytössä hyvin vähän konkreettisia laskelmia. Maakuntauudistuksen rahoituksen perusperiaatteet kunnilta poistuvista kustannuksista sekä verojen ja valtionosuuksien vastaavasta laskusta on toki kuvattu lainvalmistelun yhteydessä ja julkisuudessa moneen kertaan. 

Työturvallisuutta on viime aikoina tarkasteltu useissa tutkimuksissa. Tulokset toistavat toisiaan: kunta-alalla tietyissä tehtävissä koetaan jatkuvasti ulkopuolisten aiheuttamaa uhkaa ja väkivaltaa. Myös työtoverit kiusaavat toisiaan huomattavan usein.

KT on seurannut 1990-luvulta lähtien kuntien ja kuntayhtymien työvoimakustannuksia ja niiden hallintaa vuosittaisella tiedustelulla. Tuoreen henkilöstömenosäästöjä koskevan tiedustelun mukaan kunnissa ja kuntayhtymissä säästettiin viime vuonna noin 350 miljoonaa euroa paikallisilla keinoilla. Kuluvana vuonna säästötarpeiden arvioidaan olevan samaa suuruusluokkaa.

Sitkeiden mielikuvien mukaan kunnat ovat himoverottajia, jotka nostavat veroja mielin määrin ja tehtailevat homeisissa rakennuksissaan kuntalaisille tukulti byrokratiaa sekä tehottomia ja eriarvoisia palveluita. Mikään asia ei ole mustavalkoinen, mutta yhä useammin selvitykset ja kuntien päätösten tarkempi havainnointi tarjoavat vastapropagandan paikan.

Suomen elinkeinoelämässä on viime vuosikymmeninä järjestetty laittomia lakkoja monin verroin enemmän kuin Ruotsissa.

Kilpailukykysopimuksessa työmarkkinakeskusjärjestöt päättivät myös siitä, että syksystä 2017 alkaen neuvottelukierrokset työmarkkinoilla toteutetaan liittokohtaisesti. Liittokohtaisten neuvottelujen pitäisi tukea kilpailukykyä, talouden kasvua ja työllisyyttä.

Kuntapäättäjät ovat jo pitkään kamppailleet nopeasti kasvavien menojen, tehtävien paljouden ja mittavien valtionosuusleikkausten kanssa. Paljolti nämä huolet ovat totta myös tänä päivänä, mutta osin näkymät ovat parantumassa.

Monen kuntatyönantajan mielessä kiertää parhaillaan ajatus siitä, miten johtaa omaa yhteisöään sote- ja maakuntauudistuksessa. Paras vastaus on, että ihmisten kautta.

KT:n valtuuskunta kannattaa sote- ja maakuntauudistuksesta antamassaan lausunnossa työmarkkinoita ja henkilöstöä koskevia lakiesityksiä. Historiallinen yli 220 000 palkansaajan siirto kunta- ja valtiosektorilta maakuntiin vaikuttaa perustavalla tavalla myös KT Kuntatyönantajien asemaan.