Tehtävien vaativuuden arviointi

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan Kaupunki oli menetellyt ns. Tehy-pöytäkirjan ja sitä kautta KVTES:n tehtäväkohtaisen palkan määräysten vastaisesti määritellessään 1.1.2008–31.12.2011 tehtäväkohtaiset palkat terveydenhuollon henkilöstöä koskevissa palkkahinnoittelukohdissa 03HOI010, 03HOI020 sekä 03HOI030.

Työtuomioistuin katsoi, ettei Kaupunki ole täyttänyt ns. Tehy-pöytäkirjan vaatimusta palkkahinnoitteluryhmän sisäisistä tehtäväkohtaisen palkan eroista työn vaativuuden perusteella työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Analyysia päätöksestä

Silloisen KVTES:n (2007-2009, 2010-2011) II luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus. Määräyksen ja soveltamisohjeen mukaan harkinnassa on objektiivisesti arvioitava tehtävien vaativuuden suhde toisiinsa.

Tavoitteena on, että samaan palkkaryhmään kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa. Vertailun kohteena ovat saman työnantajan palveluksessa olevien samaan palkkaryhmään kuuluvien tehtävät.

Työtuomioistuin totesi, ettei tehtäväkohtaisissa palkoissa 2008–2011 ole ollut työn vaativuuden arviointijärjestelmässä tarkoitettuja tehtävien vaativuuden edellyttämiä eroja. Tehtäväkohtaiset palkat ovat Tehyyn kuuluvien jäsenten osalta olleet osittain samat riippumatta tehtävien vaativuudesta.

Tilanteen aiheutti Tehy-pöytäkirjan alarajakorotukset HOI010-HOI030 hinnoitteluihin. Tämä sekoitti Kaupungin hoitohenkilökunnan palkkarakenteen. Työtuomioistuin katsoi, että Kaupungin olisi samaten tullut nostaa paikallisen järjestelmänsä alarajoja.

Edelleen työtuomioistuin totesi, että kun työnantaja oli vuoden 2007 loppuun KVTES:n määräyksen pohjalta määritellyt tehtäväkohtaiset palkat, työnantaja oli objektiivisessa työn vaativuuden arvioinnissaan määritellyt palkat suhteessa toisiinsa siten, että hinnoittelukohtien välillä oli tehtävien vaativuuteen perustuvat erot. Tehy-pöytäkirjan tultua voimaan erot ovat lähes poistuneet.

Työtuomioistuin ei ottanut kantaa siihen, edellyttääkö työehtosopimus hinnoittelukohtien välillä tietyn suuruista välystä, mutta katsoi, ettei Kaupunki ole Tehy-pöytäkirjan voimaantulon jälkeen määritellyt tehtäväkohtaisia palkkoja tehtävän vaativuuden mukaan (eli yhden palkkahinnoittelukohdan sisällä).

Työtuomioistuin kiinnitti huomioita myös siihen, että ns. Tehy-pöytäkirjan voimaantulon yhteydessä ei ollut sovittu (KVTES:n) tehtäväkohtaisen palkan määräysten muuttuvan, ts. Tehy-pöytäkirjan soveltamispiirissä oleviin sovellettiin KVTES:n palkkauslukua sellaisenaan.

Alarajatarkistukset ja paikallinen TVA-järjestelmä

Asiassa oli riidatonta, että Kaupunki on paikallisessa tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmässään sitoutunut noudattamaan palveluksessaan olevaan hoitohenkilöstöön kolmiportaista työn vaativuuden arviointijärjestelmää. Kaupunki sovelsi paikallista arviointijärjestelmää vuoden 2007 loppuun asti.

Riitaisaa sen sijaan oli se, mitä oli sovittu järjestelmän rahoituksesta. Työnantajan näkemyksen mukaan ”tavoitteena oli, että palkkataulukon euromääräisiä rajoja rahoitettaisiin tulevaisuudessa järjestelyvaroista, koska (valtakunnallisten) korotusraamien rajallisuus vaikuttaa korotuksiin.

Kaupungin tavoite oli, etteivät alarajakorotukset saaneet heijastua vaativan ja erittäin vaativan rajoihin, koska kustannus kaupungille olisi ennakoimaton ja liian suuri. Palkkataulukon euromääräisiä rajoja oli tarkoitus rahoittaa jatkossa vain järjestelyerillä ja yleiskorotuksilla.” Tämä näkemys ei kuitenkaan todistelussa menestynyt.

Näin ollen voidaan todeta, että TVA-järjestelmää ja sen kustannusvaikutuksia arvioitaessa paikallisen kuntatyönantaja on erikseen mietittävä mahdollisten valtakunnallisen tason alarajatarkistusten (hinnoitteluiden alarajaan) vaikutus TVA-järjestelmään.

TT 155 - 2012