Konkarit ja keltanokat kohtaavat

Vaihdoin työpaikkaa ja osittain alaa lapsia saatuani, yli 35-vuotiaana. En ollut aloittelija, mutta kylläkin tulokas uudessa ammatissa. Töissä uutta opittavaa oli paljon, kotona odottivat pienet kaksoset. Oli risaisia öitä, korvatulehduksia ja omaakin sairastelua, kuten lapsiperheissä usein on. Sitten tulivat pandemia ja etätyö.

Tätä aikaa mietin, kun tutustuin KT:n E2-tutkimuksella teettämiin selvityksiin nuorten kunta- ja hyvinvointialan työntekijöiden ja toisaalta eläkeikäisten toiveista työelämää kohtaan. Selvityksistä voi hahmottaa eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä eri elämäntilanteiden välillä.

Selvitysten mukaan nuoret aikuiset arvostavat kunta- ja hyvinvointialan työpaikoilla erityisesti hyvää työilmapiiriä, hyvää perehdytystä ja merkityksellisiä tehtäviä. He kaipaavat myös joustoa, etenkin työajoissa. Eläkeläisistä joka kolmas haluaa jatkaa työntekoa, usein osa-aikaisesti. Heitä motivoivat lisätulot, mutta myös työn tuoma merkityksen tunne ja sosiaaliset suhteet.

Vain vähän kärjistäen voi sanoa, että siinä missä keltanokka toivoo tukea, konkari odottaa arvostusta. Kun väestö ikääntyy ja nuorten sekä työikäisten rivit harvenevat, nämä ovat sellaisia toiveita, joita menestyvän työnantajan on tärkeää kuulla.