”Matalan syntyvyyden takia on välttämätöntä lisätä maahanmuuttoa”

Suomessa on käytössä eläkejärjestelmä, ­jossa suurin osa maksussa olevista eläkkeistä rahoitetaan nykyisten työntekijöiden maksamilla eläkemaksuilla. Pienempi osuus rahoitetaan kartutetuista eläkerahastoista ja niiden tuotoista. Järjestelmä on ketjukirjemäinen: se toimii, kun on riittävästi tarpeeksi suuria ­uusia sukupolvia rahoittamassa edellisten eläkkeitä.

Jos syntyvyys romahtaa, järjestelmä kohtaa ­rakenteellisia ongelmia, kun maksajien ja etuudensaajien tasapaino muuttuu. Maksuvajetta voi paikata suhteellisen hyvin karttuneista eläkerahastoista ja parantamalla sijoitustuottoja. Syntyvyyden väheneminen on kuitenkin ­Suomessa ­ollut niin raju, että uhkana on eläkemaksujen ­korotus tai etuuksien leikkauksia.

Niinpä maahanmuuton lisääminen ei ole enää vain yksi poliittinen vaihtoehto muiden joukossa, vaan pikemminkin välttämätöntä. Vaihtoehtona on, että rahat loppuvat jossakin vaiheessa, mikä muuttaa rajusti yhteiskuntaa. Lyhyellä ­aikajänteellä tarvitsemme lisää maahanmuuttajia työnteki­jöiksi erityisesti aloille, joilla työvoimasta on ­pulaa. Tämän lisäksi maahanmuutto tasapainottaa myös eläkejärjestelmää.

Jotta onnistuisimme saamaan työntekijöitä maahanmuuton kautta, meidän olisi onnistut­tava heidän kotouttamisessaan. Siinä on selvästi parantamisen varaa. Työperäinen ­maahanmuutto on saanut laajasti kannatusta Suomessa. On hyvä muistaa, että muutkin maat kilpailevat samasta niukkenevasta resurssista.

Japani painii saman­tapaisten ongelmien ­kanssa. Siellä on laskettu, että eläkejärjestelmän säilyminen edellyttää noin 400 000 henkilön nettomaahanmuuttoa vuosittain. Viime ­vuonna ­tavoitteesta jäätiin neljännes.

"Jotta onnistuisimme saamaan työntekijöitä maahanmuuton kautta, meidän olisi onnistut­tava heidän kotouttamisessaan." 

Eläketurvakeskus (ETK) teki mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka mukaan eläkejärjestelmän niin sanottua kestävää maksutasoa voitaisiin alentaa noin yhden prosenttiyksikön verran aina 10 000:ta nettomaahanmuuttajaa kohden. ­Luku on monistettavissa. Esimerkiksi 30 000 nettomaahanmuuttajaa alentaisi eläkemaksua kolmella prosenttiyksiköllä. Vaikutus on saman­tasoinen sekä yksityisessä työeläkejärjestelmässä että ­kunta- ja hyvinvointialan eläkkeissä.

Tutkimuksessa maahanmuuttajat luokiteltiin kolmeen ryhmään: hyvin, keskinkertai­sesti ja huonosti työllistyvät. Tutkimuksen mukaan eri ryhmien vaikutukset pitkän ajan kestävään maksutasoon eroavat toisistaan yllättävän vähän. 10 000 henkilöä suurempi nettomaahanmuutto antaisi mahdollisuuden vähentää eläkemaksua 1–1,2 prosenttiyksikköä nykyiseen laskelmaan verrattuna. Pitkällä ­aikavälillä ero vakiomak­sussa olisi vain 0,2 prosenttiyksikköä eri tavoin työllistyvien ryhmien välillä.

Tätä ilmiötä selittää se, ­että vaikka hyvin työllistyvien ryhmän eläkemaksu suhteessa palkkasummaan laskee alussa enemmän kuin huonosti työllistyvien, laskentajakson ­lopussa käy toisinpäin. Tämä johtuu ­ ryhmän nuoremmasta ikärakenteesta, ­pidemmästä maassaoloajasta, maassaoloajan ­positiivisesta vaikutuksesta työllisyyteen ja siitä, että heidän oletetaan työllistyvän vanhempiaan paremmin.

Työvoimaperäisen maahanmuuton lisääminen on koko ajan entistä tärkeämpää. Samanaikaisesti se on muuttumassa väheneväksi resurs­siksi. Maahanmuuttoon olisi syytä suhtautua ­entistä myönteisemmin. Voisi olla syytä lieventää ­nykyisiä tavoitteita ainoastaan työperäisestä maahanmuutosta ja nähdä maahanmuutossa pitkän ­aikavälin hyödyt.

Työnantajien kannattaa pitää entistä tiukemmin kiinni maahanmuuttajataustaisista työntekijöistään. On ensiarvoisen tärkeää hyödyntää heidän työvoimapotentiaalinsa. Positiivisella asenteella menestyminen on todennäköisempää.