Economicus
1
/2023

Juho Ruskoaho, pääekonomisti

Analyysien johdolla toimenpiteisiin

Taloudellisen yhteystyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisivat tammikuussa Suomen taloutta koskevat katsauksensa. Niissä annettu tilannekuva Suomen taloudesta oli varsin yhteneväinen ja annetut ydinsuositukset ovat linjassa KT:n hallitusohjelmatavoitteiden kanssa, pääekonomisti Juho Ruskoaho kirjoittaa talouskolumnissaan.

Juho Ruskoaho.

Molemmissa katsauksissa kiinnitetään huomiota Suomen julkisen talouden tilanteeseen ja erityisesti sen epätasapainon korjaamiseen. Voimakkaasta väestön ikääntymisestä johtuen Suomella on edessään kestävyysvajeeksi kutsuttu ongelma. Julkisia menoja kasvattaa lisääntyvä hoidon tarve. Samaan aikaan palkkatuloista perittävien verotulojen kerääminen on yhä haastavampaa työikäisen väestön määrän supistuessa.

Korkojen nousu tuo tilanteeseen väistämättä oman hankaluutensa, kun korkomenot kasvavat. Valtiovarainministeriö on varoittanut velkaantumisen vauhdista, ja muistuttaa, että korkoihin käytettävä raha on poissa jostain muusta, tai lisää jatkuvasti velan määrää.

Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomi on velkaantunut viime vuodet selvästi enemmän. Kasvavat korkomenot yhdistettynä kestävyysvajeeseen edellyttävät toimia myös julkisten menojen perkaamisessa. Nykyisellä uralla jatkaminen voi jossakin vaiheessa vaikeuttaa rahoituksen saamista.

KT korostaa omissa hallitusohjelmatavoitteissaan, että julkinen talous on saatava kestävälle uralle. Hyvinvointialueiden ja kuntien perusrahoituksesta on huolehdittava. Talouteen tarvitaan vakautta ja ennakoitavuutta.

Toisena kärkenä sekä OECD että IMF korostavat osaavan työvoiman saatavuuden varmistamista. Suomessa työvoimapula on keskittynyt nykyisin erityisesti korkeakoulutettuihin ammatteihin. Osaamistaso on junnannut paikallaan koko vuosi­tuhannen ja nuoret jonottelevat pääsyä korkea­koulutuksiin. Myös työ- ja elinkeinoministeriö on suositellut lisäyksiä aloituspaikkojen määriin erityisesti työvoimapulasta kärsivillä aloilla.

”Talousanalyyseissä päädytään samoihin johtopäätöksiin, joita KT on nostanut esiin.”

Sekä OECD ja IMF sanovat suoraan, että koulutuspaikkoja tarvitaan lisää yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Kohdennukset pitää tehdä niille aloille, joilla osaajapula on merkittävintä. Siinä yhteydessä on huolehdittava riittävästä rahoituksesta uusille aloituspaikoille.

Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi kumpikin taho suosittaa myös työperäisen maahanmuuton lisäämistä ja parempaa osaamisen tunnistamista ulkomailla suoritetuille tutkinnoille.

Työvoiman saatavuuden ja julkisen talouden tilanteen parantamiseksi työllisyysasteen nostaminen on tärkeä päämäärä. KT on linjannut hallitusohjelmatavoitteissaan, että työllisyysasteen pitää nousta 80 prosenttiin, jotta hyvinvointipalvelut, eläkkeet ja muu sosiaaliturva voidaan rahoittaa. Tähän yltämistä auttaisi sosiaaliturvan kannustinloukkujen purkaminen.

KT on linjannut hallitusohjelmatavoitteissaan, että lakisääteisiä velvoitteita ja normeja kunta- ja hyvinvointialan työnantajille ei pidä lisätä nykyisessä henkilöstön saatavuuden ja talouden tilanteessa. Ensi hallituskaudella olisi tarvetta joustavoittaa erilaisia mitoituksia ja kelpoisuusehtoja sekä niiden voimaantuloa. Se helpottaisi työvoiman saatavuutta, lisäisi tuottavuutta ja parantaisi palveluiden saavutettavuutta ja laatua.

Eri lähteet päätyvät analyyseissään laajasti samoihin johtopäätöksiin, joita KT on nostanut esiin hallitusohjelmatavoitteissaan vuosille 2023–2027. Suomalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut turvataan parhaiten huolehtimalla julkisen talouden tasapainosta, toimivista työmarkkinoista ja henkilöstön riittävyydestä.

17.2.2023