Sota muutti ratkaisevasti myös talouden näkymät

Länsimaat ovat poikkeuksellisen yksituumaisesti kohdistaneet Venäjään mittavia talouspakotteita. Venäjä on käytännössä suljettu kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ja maksuliikenteen ulkopuolelle. Maan keskuspankin länsimaisissa rahoituslaitoksissa olevat valuuttavarat on jäädytetty. Teknologiatarvikkeisiin on asetettu merkittäviä vientirajoituksia, millä heikennetään Venäjän pitkän aikavälin teollista kehitystä. Lopulta vaikuttavinta voi silti olla länsimaisten yritysten ja kuluttajien itseohjautunut vastaisku – Venäjän markkinoilla ei enää haluta toimia ja myös tuontia Venäjältä vältetään.

Venäjälle pakotteiden yhteisvaikutus on dramaattinen: maa on ajautumassa syvään taantumaan. Ruplan ulkoinen arvo on jo voimakkaasti alentunut, mikä kiihdyttää inflaatiota. Länsimaisten yritysten vetäytyminen nostaa työttömyyttä ja vähentää venäläisille kuluttajille tarjolla olevia tavaroita ja palveluita.

Kriisin talousvaikutukset tuntuvat myös muualla, erityisesti Euroopassa. Pakotetoimet sekä niitä seuraava Venäjän talouden syöksy aiheuttavat väistämättä luottotappioita ulkomaisille pankeille ja yrityksille. Energiatoimituksiin liittyvä epävarmuus nostaa energiakustannuksia. Myös elintarvikehuolto voi vaikeutua, sillä Ukraina ja Venäjä ovat keskeisiä viljantuottajia. Raaka-aineiden saatavuus voi yleisemminkin heikentyä, mikä saattaa kärjistää maailmantaloutta jo entuudestaan vaivannutta komponenttipulaa.

Kenties haitallisinta on kuitenkin konfliktin aiheuttama perustavanlaatuinen epävarmuus. Sota järkyttää kotitalouksien ja yritysten talousluottamusta. Tulevaisuuteen suuntautuvat investointipäätökset joutuvat nyt uudenlaiseen puntariin.   

Rahapolitiikan kannalta Venäjän hyökkäys Ukrainaan ajoittuu erittäin hankalaan saumaan. Yleensä talouden ja markkinoiden luottamusta horjuttavissa geopoliittisissa selkkauksissa keskuspankit ovat voineet pehmentää talousvaikutuksia avaamalla omia elvytyshanojaan. Akuutin inflaatio-ongelman vuoksi rahapolitiikan liikkumavara on nyt hyvin rajallinen. Keskuspankkien on ensisijaisesti keskityttävä pitämään pitkän aikavälin inflaatio-odotukset aisoissa. Mikäli kriisi pahenee ja Euroopan talous tarvitsee elvytystä, sen keinona on valtioiden finanssipolitiikka.

Suomessakin kriisi iskee laajasti eri kysyntätekijöihin. Venäjälle suuntautuva vienti on tyrehtymässä ja venäläisten turistien virta vähenee. Ennen sodan puhkeamista odotettiin, että tuotannolliset investoinnit olisivat Suomessa vihdoin lähdössä kunnolla liikkeelle. Valitettavasti näihin odotuksiin kohdistuu nyt isoja kysymysmerkkejä. Kaiken lisäksi välttämättömyyshyödykkeiden kallistuminen verottaa kuluttajien ostovoimaa.

Talousvaikutusten lopullinen syvyys riippuu oleellisesti kriisin kestosta ja laajuudesta: onko kyse rajusta, mutta sittenkin rajautuvasta sodasta, vai olemmeko vasta pitkän ja mahdollisesti laajenevan konfliktin alussa? Viime kädessä taloudellisen iskun voimakkuus ratkeaa siinä, miten vakavasti yleinen talousluottamus ja markkinoiden vakaus horjuvat.

Vielä alkuvuodesta Suomen talouden odotettiin yltävän tänä vuonna lähes kolmen prosentin kasvuun. Kuntarahoituksen alustavien arvioiden perusteella Ukrainan kriisin negatiivinen kokonaisvaikutus Suomen bkt-kasvuun voisi kuluvana vuonna olla 1,0–1,5 prosenttiyksikön luokkaa. Kasvuvauhti olisi näin jopa puolittumassa.