Pirstaloitunut kenttä vaatii pelisilmää

Poliittinen ilmasto vaihtuu neljän vuoden välein, mutta dramaattista voi tapahtua valtuustokausien sisälläkin. Kuntajohtamisen yksi taiteenlaji onkin konsensuksen luominen ja eri näkökulmien yhdistäminen tiettyjen asioiden taakse, sanoo Jenni Airaksinen.

Politiikan pirstaloituminen tuo uusia puolueita kuntakentälle, mutta myös yhden asian ympärille rakentuvaa liikehdintää. Eri asioita hoidetaan monenlaisten ryhmien kanssa ja eteneminen edellyttää kompromissi- ja konsensustyötä myös virkajohtajalta.

− On oltava hyvä pelisilmä, että tunnistaa poliittiset realiteetit ja pystyy toimimaan siellä turhautumatta.

Some-kuohut hallintaan

Yksi kasvavista kuntajohtamisen haasteista on sosiaalinen media. Somessa käydään aktiivista keskustelua, ja kohu voi syttyä pienestäkin kipinästä.

− Se eskaloituu nopeasti, ja usein aamulla joudutaan ampumaan alas illan vatvonnan hurjimpia huhuja ja salaliittoteorioita, toteaa Airaksinen.

Haastetta tuovat myös valtakunnanpolitiikasta tulevat tehtävät kuten päiväkotimitoitus, hoitohenkilöstön minimimitoitus tai ikuinen soteuudistus toteutuessaan.

− Siinä voidaan joutua pohtimaan paljonkin, missä menee soten ja HYTEn (hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen) raja.

Yhtenäisestä etäämmälle

Kokoeroistaan huolimatta kunnat ovat melko yhteneviä hallintomalliltaan. Väestörakenteen muuttuessa ne kuitenkin liukuvat yhtenäismallista etäämmälle.

− Meillä on tähän asti kehitetty systemaattisesti yhtenäiskuntia, eli kunnilla on samat velvoitteet koosta riippumatta, mutta olisikohan nyt aika jo avata vähän muitakin mahdollisuuksia.

Tälläkin hetkellä eroja on paljon. Jokin kunta hoitaa asiat sisällä omassa organisaatiossaan, toinen ehkä teettää ne ulkoistettuna yhteistyössä yritysten, järjestöjen tai muiden kuntien kanssa. Silloin johtaminenkaan ei ole enää palveluorganisaation johtamista vaan johtamista eri sopimusten kautta ja verkostoissa.

Muutaman tuhannen asukkaan kunnassa tehtävät hoitanee johtoryhmä pienen pöydän ympärillä. Kunnanjohtajan on oltava tänään maankäytön asiantuntija ja huomenna puhuttava elinkeinoasiamiehenä yritysten kanssa erilaisista asioista ynnä muuta. Pienissä kunnissa kuntajohtajan tulee olla moniosaaja, ja Airaksisen mukaan eteneminen pienestä isompaan voikin olla hyvä koulutus.

Helsingin 40 000 työntekijän kaupungissa johtamisvastuut ovat isot, mutta isolla organisaatiolla on myös käytettävissään runsaasti eri alojen osaajia.

Kuntajohtajat verkostovelhoiksi

Verkostoituminen ei ole uutta kunnille. Esimerkiksi jätehuollossa tehdään yhteistyötä tietyn ryhmän kanssa, lukio voi olla yhteinen ja kuntaverkostojakin on monenlaisia.

− Kunnan johtaminen voi monimutkaistua siinä mielessä, että verkostomaisessa rakenteessa eivät päätöksiä voikaan tehdä yksin kunnan johto ja päättäjät. Pitää hieroa päätös, joka sopii muillekin verkoston osallisille.

Kunnan alueen yhdistykset, järjestöt ja yritykset, kuntien väliset verkostot ja seuraavaksi maakunnan toimijoiden verkostot muodostavat eri tasoja verkostorakenteeseen.

− Toiminta on nykyään yhtä verkostoa, mutta pelkkä verkostoissa liehuminen ei tietenkään riitä, vaan edelleen on johdettava myös lakisääteistä toimintaa velvoitteineen. Tarvitaan juristista ja kamreeriosaamistakin, etenkin pienissä kunnissa, joissa käsipareja on vähän, Airaksinen sanoo.

Osallistava johtaminen

Kansalaisten tietämys kasvaa, eivätkä ihmiset enää alennu hallinto-objekteiksi. Oman asuinalueen asioihin halutaan vaikuttaa, ja hallinnon puolelta asukkaat halutaan myös ottaa mukaan ratkaisemaan ongelmia.

− Mitä ne keinot ovat, on jo toinen kysymys. Kunnissa on osallisuusmalleja ja paljon tehdään myös osallistuvaa budjetointia. Nyt kerätään kokemusta siitä, miten kaupunkilainen saataisiin mukaan päätöksentekoon, Airaksinen sanoo.

Kuka hän on?

Jenni Airaksinen, yliopistonlehtori

Jenni Airaksinen on Kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori ja hallintotieteiden tohtori. Hän työskentelee Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa.