Asian tuntija
2
/2019

Teksti: Taru Berndtson
Kuva: Markus Sommers

Vanhuspalveluun säännöt

Professori Harriet Finne-Soveri ennustaa hoivaskandaalien toistuvan, kunnes poliitikot onnistuvat luomaan vanhustenhuoltoon valtakunnalliset pelisäännöt.

Tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri

Vanhustenhuollon asiantuntija, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vieraileva tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri kertoo ottaneensa talteen pilapiirtäjä Jarin piirroksen Kaleva-lehdestä. Siinä on kaksi jääkiekkojoukkuetta, joista toisen paidoissa lukee hallitus ja toisen oppositio. Joukkueiden välissä on kiekko, jossa on vanhuksen kuva. Piirros julkaistiin kahdet eduskuntavaalit sitten.

– Poliitikkojen pitäisi vihdoinkin pystyä tekemään päätökset, jotta vanhustenhoidolle saataisiin valtakunnalliset pelisäännöt. Osittaiset, harkinnanvaraiset tai mielivaltaiset säännöt johtavat vain siihen, että alle kymmenen vuoden päästä käsillä on uusi skandaali. Tällä hetkellä ei esimerkiksi ole selvää linjaa siitä, kuka saa kotihoitoa ja kuka tehostettua palveluasumista.

Pelisääntöjä tarvitaan paitsi niille, jotka palveluita järjestävät, myös niistä vastuussa oleville. Sillä ei Finne-Soverin mielestä ole merkitystä, järjestääkö palvelut yksityinen vai julkinen taho.

– Asiasta vain pitäisi sopia niissä pelisäännöissä. Laadulle on saatava kunnolliset kriteerit ja se, mitä laadulla oikeastaan tarkoitetaan? Sitten sekä omat että ulkoistetut palvelut kilpailutetaan laadulla.

Finne-Soverin mukaan kuntapäättäjille on jätetty iso vastuu.

– Yhteisten toimintalinjojen pitäisi olla selkeämmät, ettei kuntien tarvitsisi keksiä pyörää koko ajan uudelleen. Nykyisissä laeissa rakenteelliset asiat – vaikkapa se, minkälaiset wc-tilojen on oltava – on määritelty ehkä turhankin tarkkaan. Sitä vastoin esimerkiksi henkilöstön sisäisistä koulutuksista tai johtamisesta ei ole ohjeita.

Koko paketti kerralla

Vanhustenhoidon kokonaisuus on valtava. Finne-Soveri uskoo, että sen kuntoon laittamisessa voi kulua kymmenen vuotta. Tärkeää olisi tehdä uudistus kokonaisuutena.

–Siinä on otettava kerralla huomioon niin sosiaali- kuin terveydenhuollon lakien alaiset asiat avo-, laitos- ja sairaalahoidossa. Sitten on huomioitava rakenteet, kuten asuminen ja henkilöstö, sekä erilaiset prosessit, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon välissä oleva kuilu, Finne-Soveri luettelee.

– Unohtaa ei myöskään sovi hoidon tuloksia ja kustannuksia. Ja tietysti asiakkaan kokema hoidon ja palvelujen laatu on olennainen asia.

Kun on kehitetty vain vanhuspalvelujen yhtä osaa ilman kokonaisnäkemystä, toisaalla on helposti syntynyt kuluja.

– Esimerkiksi laitoshoidon sijaan meillä on nyt paljon kotihoitoa ja tehostettua palveluasumista. Näissä vanhus vastaa itse lääkekuluista ja kotona myös ruoasta. Rahan puutteen vuoksi ravinto voi kuitenkin olla puutteellista, eikä kaikkia lääkkeitä ole varaa ostaa. Investoinnit hyvään vanhuuteen, terveelliseen ruokaan ja mahdollisuuteen liikkua ulkona voisivat tuoda säästöjä toisaalla.

Digitalisaatio avuksi

On ennustettu, että digitalisaatio ja robotisaatio vähentävät myös vanhustenhuollossa tarvittavaa työvoimaa.

– Hoivaan tarvitaan suuri määrä henkilöstöä, kunnes muistisairaudet osataan parantaa. Emme toistaiseksi ole siis pääsemässä lähellä olevan ihmisen avun tarpeesta, eikä meidän tarvitsekaan päästä. Alalla on alati paheneva henkilöstöpula. Yksi siitä seuraava asia on, että ala houkuttelee monenlaista bisnestä ja myös huijareita, kuten esimerkiksi Saksassa.

Finne-Soverin mielestä teknologiaa voisi käyttää nykyistä luovemmin, vaikka robotit eivät korvaa hoitajaa.

– Pitäisi oppia ottamaan hyvällä tavalla löysät pois ja saamaan tietojärjestelmät sellaisiksi, ettei hoitajien tarvitse istua naamat koneessa ja kopioida tietoja yhdestä järjestelmästä toiseen. Teknologian pitäisi vapauttaa hoitohenkilöstöä olemaan kiireettä vanhuksen kanssa.

– Hoitoa pystytään nykyään vaikkapa etukäteen mallintamaan ja testaamaan THL:n luoman järjestelmän avulla. Siitä voi katsoa jonkin nimenomaisen hoitolinjan kustannukset ja sen, miten potilaan vointi ennusteen mukaan kehittyy.

Tietojärjestelmät voi valjastaa palvelemaan myös valvontaa.

– Esimerkiksi henkilöstömitoituksen toteutumista voisi seurata sellaisen sähköisen järjestelmän kautta, johon ei voi syöttää keksittyjä asioita. Ylipäänsä kannattaa valita valvonnan avuksi asioita, joita tietojärjestelmät jo tuottavat, jottei hoitajia ohjata erikseen kirjaamaan hoidon toteutumista. Valvonta voisi olla integroituna vaikkapa asiakassuunnitelmaan.

Kehitys on jo alkanut

Finne-Soveri sanoo, että vaikka valtakunnallinen sote-malli ei olekaan edennyt, kunnissa on silti toimittu. Tämä oli ilmeistä, kun hän kiersi sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeen asiantuntijana kaikki maakunnat keväällä 2018.

– On tajuttu, että tietyt asiat pitää tehdä joka tapauksessa, esimerkiksi kehittää kotihoitoa ja omaishoitoa. Ihmisen luonto on vain sellainen, että mitään ei tehdä ennen kuin on pakko!

Erityistä myötätuntoa hän tuntee kuntien etulinjan henkilöstöä kohtaan.

– He ovat puun ja kuoren välissä: teit yhdellä tavalla ja sinua voidaan syyttää, tai toisella tavalla, niin sama juttu. Arki on hyvin monimuotoinen, ja usein eteen tulee ratkottavaksi sellaisia asioita, joiden kanssa ei ole ennen ollut tekemisissä. Yleensä virheet johtuvat hankalasta rakennelmasta, eivätkä ole siis tahallisia.

9.4.2019