Oikeustapaukset

Hanna-Mari Sallinen, työmarkkina-asiantuntija

Korkein oikeus: Työnteon estyminen piti osoittaa

Kaupunki keskeytti palkanmaksun pandemian vuoksi. Korkein oikeus katsoi, ettei työnteko ollut kokonaan estynyt.

1. Mitä oli tapahtunut?

Koulunkäynninohjaaja työskenteli kaupungin peruskoulussa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

Valtioneuvosto antoi keväällä 2020 koronaviruspandemian vuoksi suosituksen koulujen tilojen sulkemisesta ja lähiopetuksen keskeyttämisestä. Tämän jälkeen viranomaiset rajoittivat opetuksen järjestämistä ja lähiopetusta asetuksilla.

Kaupunki katsoi koulunkäynnin­ohjaajan työnteon estyneen 20.3.2020 alkaen koronaviruspandemian takia. Työntekijälle maksettiin palkkaa 14 päivältä, minkä jälkeen alkoi palkaton jakso 3.4.2020. Kaupunki ilmoitti lomauttavansa työntekijän 17.4.2020 alkaen. Työntekijä kutsuttiin takaisin työhön 14.5.2020. Hän vaati oikeudessa palkkaa koko ajanjaksolta 3.4.–13.5.2020.

2. Mitä kiista koski?

Kiista koski sitä, oliko koulunkäynninohjaaja estynyt tekemästä työtään työsopimuslain tarkoittamalla tavalla. Lisäksi arvioitavana oli, riittivätkö pandemia, koulujen sulkeminen ja lähiopetuksen rajoittaminen sellaisinaan osoittamaan työnteon estyneen.

3. Mikä lainkohta oli keskeinen?

Työsopimuslain mukaan työntekijällä on oikeus saada palkkaa enintään 14 päivältä, jos hän estyy tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun vastaavan työntekijästä ja työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi. KVTESin mukaan lomautuksessa on noudatettava vähintään kuukauden ilmoitusaikaa. Työsopimuslain mukaan ilmoitusvelvollisuutta ei ole, jos lomautusaikaan ei kohdistu palkanmaksuvelvollisuutta muun poissaolon vuoksi.

4. Mitä oikeus päätti?

Korkein oikeus katsoi päätöksessään (2026:49), että koronarajoitukset olivat kaupungista riippumattomia, ennalta arvaamattomia ja poikkeuksellisia. Kaupunki ei ollut silti osoittanut, että juuri koronarajoitukset olisivat estäneet koulunkäynninohjaajaa tekemästä työtään.

5. Miksi oikeus päätti näin?

Koulutilojen sulkeminen ja lähiopetuksen rajoittaminen eivät merkinneet kaiken opetuksen ja koulunkäynnin ohjauksen lakkaamista. Perusopetusta jatkettiin poikkeusolojen aikana sekä lähi- että etäopetuksena. Korkein oikeus arvioi työntekijän tosiasiallisia mahdollisuuksia hoitaa koulunkäynninohjaajan tehtäviä. Työntekijällä oli käytössään tietokone ja älypuhelin sekä riittävät valmiudet oppilaiden ohjaamiseen etäyhteydellä.

Asiassa ei myöskään osoitettu, etteivät työntekijän oppilaat olisi voineet vastaanottaa etänä annettavaa ohjausta. Selvitys poikkeusolojen aiheut­tamista vaikeuksista ei siten riittänyt osoittamaan, että juuri kyseisen työntekijän työnteko olisi estynyt.

Kaupunki ilmoitti lomauttamisesta  17.4.2020. Tapauksessa ei siten täyttynyt myöskään työehtosopimuksen mukainen kuukauden ilmoitusaika lomauttamiselle.

6. Mitä kantaa ratkaisu vahvistaa?

Pelkästään työpaikkaa kohdannut poikkeuksellinen tapahtuma ei oikeuta työnantajaa keskeyttämään palkanmaksua 14 päivän jälkeen. Työnantajan on lisäksi pystyttävä osoittamaan, että tapahtuma on tosiasiallisesti estänyt kyseistä työntekijää tekemästä työtään.Arviointi on tehtävä työntekijäkohtaisesti.

Huomiota on kiinnitettävä työntekijän tehtäviin, käytettävissä oleviin työvälineisiin, osaamiseen sekä mahdollisuuteen tehdä työtä toisella tavalla. Ratkaisu korostaa työnantajan näyttövelvollisuutta. Työnteon vaikeutuminen tai tavanomaisen työntekotavan estyminen ei vielä sellaisenaan osoita, että työnteko olisi lain tarkoittamalla tavalla estynyt.


Mitä aiempi oikeuskäytäntö sanoo?

Korkein oikeus on ennenkin arvioinut työnteon estettä. Se on katsonut, että työsopimuslain tarkoittamasta esteestä oli kysymys esimerkiksi tapauksessa, jossa laiterikko oli aiheutunut oikosulusta ja johtanut tuotannon keskeytymiseen (KKO 1988:127).

Työnteon esteestä oli kyse myös tapauksessa, jossa puutavaran kuljetuksista riippuvaisella sahalla kuljetusten keskeytys oli johtanut raaka-ainepulaan ja sahan työntekijöiden työnteon estymiseen (KKO 1986:92).

Lisäksi tällaisesta esteestä on katsottu olleen kysymys tapauksissa, joissa työntekijöiden työnteon estymisen syynä oli muiden työtaistelusta aiheutunut sähkövoimapula (KKO 1980:108, KKO 1980:109 ja KKO 1981:134).

Sen sijaan toisenlaisessa ratkaisussa työnteon estymistä ei katsottu työnantajasta riippumattomaksi. Työnantaja ei pystynyt näyttämään, ettei olisi voinut toimenpiteillään turvata raaka-aineen saantia ja siten myös työntekijöiden työnteon jatkumista. (KKO 1983: 45).