Sopimisen aika ei ole ohi

KT ja pääsopijajärjestöt pääsivät toukokuun kynnyksellä sopuun alan työehdoista ja palkankorotuksista lähes kolmelle vuodelle. Samaan aikaan neuvoteltiin ensi kertaa sekä kuntien, hyvinvointialueiden että yritysten sopimukset, lähes 20 sopimusta. KT:n kolme jaostoa, kunta-, hyvinvointialue- ja yritysjaosto, päättivät sopimuksista ensimmäistä kertaa. Itse olin siirtynyt neuvottelujohtajasta toimitusjohtajaksi maaliskuun alussa, aika lailla läpsystä vaihtaen. Palloja oli ilmassa ihan riittävästi. Kaiken yllä leijaili yksi kysymys: ”Miten palkkaohjelman käy?”

Kuinkas sitten kävikään. ”Miten voi olla mahdollista, että pääsitte sopuun? Ja vielä määräajassa!” ihmeteltiin. Omituiselta vaikutti sekin, että kaikki tahot olivat suhtkoht tyytyväisiä. ”En saa tästä hyvää juttua”, harmitteli yksi journalisteista.

”Miten voi olla mahdollista, että pääsitte sopuun? Ja vielä määräajassa!”

Ristiriita myy. Uutisista silmiemme eteen valuu pelkkää eripuraa. Vaikutti siltä, että Kuntatalon neuvotteluiden onnistuminen ilman draamaa oli joidenkin mielestä mahalasku. Meille KT:ssä työrauha on aina iso saavutus. Työrauha lähes kolmelle vuodelle ilman työtaisteluita on harvinaisuus. Kunta-alalla on tehty keskitettyjä sopimuksia yli 50 vuotta. Koronakierros oli omanlaisensa. Vuosi 2022 jää historiaan työtaisteluiden ja vaikeiden sovitteluiden vuotena. Kunta-alan pitkässä työmarkkinahistoriassa se on poikkeus.

Niin sanotusti vanhana hyvänä aikana istuttiin alas, neuvoteltiin ja sovittiin. Niihin aikoihin ei ole paluuta. Kunta- ja hyvinvointialalla toimii monia palkansaajajärjestöjä, joilla on keskenään jopa ristikkäisiä tavoitteita. Taloustilanne on hankala ja hyvinvointialueiden rahoitusmekanismi vähintäänkin jäykkä. Työvoimatilanne on vähän helpottunut, mutta heikon väestökehityksen ja kasvavan palvelutarpeen uhat eivät ole häipyneet mihinkään. Liian suuria johtopäätöksiä tästä kierroksesta ei voi siis vetää, mutta yhden kumminkin: sopimisen aika ei ole ohi.