Miten tutkimuksella saa vaikuttavuutta sosiaalityöhön?

Jyväskylän yliopistossa vuoden 2024 alussa sosiaalityön työelämäprofessorina aloittaneen Minna Kivipellon tutkimus suuntautuu hyvinvointialueiden sosiaalipalvelujen, toimeentulotuen, aikuisso­siaalityön ja sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden tutkimiseen. Vaikuttavuus tarkoittaa sitä, että palvelu tuottaa haluttuja vaikutuksia ja mitattavia hyötyjä.

– Minulle vaikuttavuus tarkoittaa ­sitä, että henkilö saa ne palvelut, joita hän omassa tilanteessaan tarvitsee, Kivi­pelto sanoo.

Palvelujen toteuttajan ­näkökulmasta tärkeitä ovat kustannukset, joita toiminnasta syntyy. Vain vähän hyötyä tuottavista palveluista ei aina kan­nata maksaa. Kivipellon mielestä sääs­töjä lähdetään kuitenkin usein hakemaan ilman todellista tietoa sosiaalipalvelujen luon­teesta.

– Tällöin helposti karsitaan niitä palveluja, jotka näyttävät kalliilta, kuten lähipalveluja, vaikka ne olisivat vaikuttavimpia.

Tietojärjestelmiä ja tekoälyä

Digitaalisista palveluista on Minna Kivipellon mielestä paljon hyötyä, mutta niiden on oltava asiantuntijoiden eikä ­asiakkaiden käytössä. Digitaalinen itsepalvelu ei auta silloin, kun puuttuu sekä taitoa että voimia käyttää näitä palveluja.

– Työntekijät ovat etääntyneet toimistoihinsa kauas autettavista. Tarvitsemme henkilöitä, jotka menevät konkreettisesti paikan päälle perheisiin auttamaan tukipalvelujen hakemisessa. Pitkällä aikavälillä tämä myös sääs­täisi kustannuksia, kun tilanteet eivät krii­siytyisi, Kivipelto ehdottaa.

Sosiaalityön asiakkaista kirjoitetaan yksityiskohtaisia raportteja ja kootaan runsaasti muuta tietoa, joka pitäisi saada laajemmin tutkimuksen käyttöön. Tällä hetkellä yhtenä pullonkaulana on Kivipellon mukaan tietojärjestelmien puutteellinen hyödyntäminen, joka osin johtuu osaamisvajeesta.

– Tarvitsemme osaajia, jotka kykenevät neuvottelemaan tietojärjestelmätoimittajien kanssa ja tilaamaan teknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat vaikuttavuustiedon saamisen ulos järjestelmistä. Tietoa pitäisi voida yhdistää esimer­kiksi kustannustietoihin ja jopa ulkopuolisiin tietoihin, Kivipelto visioi.

Hyvinvointialueiden on valmistaudut-tava tekoälyn tuloon ja hankittava tarvittavaa osaamista.

– Omassa tutkimuksessani olen kiinnostunut vaikuttavuuden arvioinnin ohella erilaisista ennustemalleista sekä asiakaspalautteiden seurannasta, jonka avulla voidaan tunnistaa erilaisia huolenaiheita reaaliaikaisesti.

Tekoäly voisi Kivipellon mie­lestä avustaa tehokkaasti vaikuttavuuden arvioinnissa niin, että se kykenisi luomaan suuresta tietomassasta palvelujen, menetelmien ja etuuksien kokonaisuuksia ihmisille, joilla on paljon päällekkäisiä vaikeuksia elämässään. ­Ennustemalleilla voidaan ­r­äätälöidä yksilöllisiä palvelupolkuja, jotka perustuvat aiempiin vastaaviin tapauksiin.

Säästöä terveyskustannuksissa

Onnistunut sosiaalihuollon ja terveyspalveluiden yhteistyö voi säästää tervey­denhuollon kustannuksia. Kustannukset kasautuvat pienelle joukolle ihmisiä. Niin iäkkäiden kuin monia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien henkilöiden onnistuneesta ja kustannustehokkaasta auttamisesta on tehty kansainvälistä tutkimusta.

Ruotsalaistutkimuksessa on osoi­tettu, että sosiaali- ja terveyspalveluja yhdistävät hoitomallit vähentävät iäkkäiden henkilöiden sairaalakäyntejä erityisesti kroonisista sairauksista ­kärsivillä.

– Britanniassa taas on havaittu tervey­denhuollon ajautuneen kriisiin, kun sosiaalipalvelut on eriytetty terveyspalveluista, jolloin potilaat jäävät kevyemmän kotiavun puutteessa sairaalaan.

Yhdysvalloissa puolestaan on selvitetty, että erityisesti päivystyspalvelujen käyttöä on onnistuttu vähentämään ­riskiryhmille suunnatulla moniammatillisella ­tuella. n

Kuka?

Minna Kivipelto

Sosiaalityön työelämäprofessori Jyväskylän yliopistossa.

Johtava tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.