Työtuomioistuin: Lisäkoulutuksesta piti maksaa ekstraa
Psykologin lisätutkinnoista piti maksaa palkanlisää. Lisäksi oikeus vahvisti, että myös paikalliseen sopimukseen liittyvästä tulkintariidasta pitää käydä keskusneuvottelu.
1. Mitä oli tapahtunut?
Työnantajalla oli voimassa paikallinen työ- ja virkaehtosopimus, jonka perusteella psykologit saivat tietyistä lisäkoulutuksista kuuden prosentin lisän palkkaansa. Työnantajan mukaan sopimusta oli tulkittu siten, että kuuden prosentin lisää maksettiin viidellä eri perusteella, kuitenkin rajatusti siten, että per kohta sai vain yhden kuuden prosentin lisän. Sen sijaan, jos psykologi täytti yhtä useamman perusteen, hänen oli mahdollista saada yhtä useampi kuuden prosentin lisä. Psykologin oli siis mahdollista saada enintään 30 prosentin lisä palkkaansa.
Riidan kohteena olevalla psykologilla oli psykologin pätevyyden lisäksi opettajan tutkinto ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinto, jossa pääaineena oli kehityspsykologia. Työnantaja oli katsonut, että nämä molemmat koulutukset kuuluivat samaan palkanlisäperusteeseen (muu pätevyys tai tutkinto), ja siten oli maksettu vain yksi kuuden prosentin lisä.
2. Mitä kiista koski?
Riita koski kahta asiaa. Ensinnäkin riita koski sitä, pitikö työnantajan maksaa kyseiselle psykologille kaksi kertaa kuuden prosentin lisä. Työntekijän mukaan hänellä täyttyi yhden sijaan kaksi palkanlisäperustetta.
Toiseksi riita koski sitä, pitikö KT:n käydä keskusneuvotteluja paikallisen työ- ja virkaehtosopimuksen tulkinnasta. Tätä asiaa ei ole aikaisemmin oikeudessa ratkaistu.
3. Mikä lainkohta oli keskeinen ratkaisun kannalta?
Paikallisen työ- ja virkaehtosopimuksen sopimuskirjaukset määrittivät sen, oliko psykologilla oikeus kahteen kuuden prosentin lisään. Työntekijöitä pitää kohdella tasapuolisesti, joten asia linkittyy myös työsopimuslain 2 luvun 2 §:ään, jonka mukaan työntekijöitä pitää kohdella tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.
Kunta- ja hyvinvointialan pääsopimuksessa on sopimuskirjaukset sopimusjärjestelmästä. Selkeää on ollut, että valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen velvoittavan määräyksen tulkinnasta pitää käydä keskusneuvottelu. Sen sijaan pääsopimuksen kirjaukset eivät yksiselitteisesti vastaa siihen, pitääkö paikallisen sopimuksen tulkinnasta käydä keskusneuvottelu ennen kuin asia menee työtuomioistuimen ratkaistavaksi. KT vetosi oikeudessa käytäntöön, jonka mukaan oli harkittu tapauskohtaisesti, käsitelläänkö paikallista sopimusta koskevaa erimielisyyttä keskusneuvotteluissa.
4. Mitä oikeus päätti?
Lopulta työtuomioistuin katsoi, että yhteiskuntatieteen maisterin tutkinto (pääaineena kehityspsykologia) kuului eri palkkalisäperusteeseen kuin opettajan tutkinto. Näin ollen työntekijällä täyttyi kaksi erillistä perustetta palkanlisään. Hänellä oli oikeus saada 12 prosenttia palkanlisää, ja palkkasaatavia oli syntynyt noin viideltä vuodelta. Tästä kertyi työnantajalle maksettavaa noin 20 000 euroa ja viivästyskorot.
Keskusneuvotteluasiassa työtuomioistuin katsoi, että ”riidanalaisten määräysten sanamuoto kokonaisuutena puhuu JUKO ry:n asiassa omaksuman tulkinnan puolesta. Määräysten sanamuodosta ei ilmene, että paikallista sopimusta koskevan erimielisyyden saattaminen keskusneuvotteluissa käsiteltäväksi edellyttäisi molempien osapuolten suostumusta”. Näillä perusteilla oikeus päätyi siihen, että paikallisen sopimuksen tulkinnasta on käytävä keskusneuvottelu pääsopijajärjestön vaatimuksesta.
5. Miksi oikeus päätti näin?
Paikallinen sopimuksen sanamuoto ei nimenomaisesti vastannut siihen, miten ja montako kuuden prosentin korotusta työntekijällä oli mahdollisuus saada. Sopimuksen sanamuoto mahdollisti siis sekä työntekijäpuolen että työnantajapuolen tulkinnan. Tällaisessa tilanteessa ratkaisu kallistuu helposti työntekijäpuolen eduksi.
Keskusneuvotteluasiassa KT vetosi siihen, että paikallisen sopimuksen käsittely keskusneuvottelussa edellyttää sekä KT:n että pääsopijajärjestön suostumuksen. KT:n näkemyksen mukaan tämä vastasi vallitsevaa käytäntöä. Työtuomioistuimen mukaan pääsopimuksen sanamuoto ei kuitenkaan tukenut tätä tulkintaa, joten työtuomioistuin päätyi työntekijäpuolen kannalle.
6. Mitä kantaa ratkaisu vahvistaa?
Jos sopimustekstin yhteisestä tarkoituksesta syntyy erimielisyyttä, tuomioistuin ratkaisee asian usein sanamuodon perusteella. Jos sopimusteksti mahdollistaa erilaisia tulkintavaihtoehtoja, sopimusta tulkitaan usein sen laatijan eli työnantajan vahingoksi. Toisin sanoen oikeus päätyy helposti työntekijäpuolen tulkinnan kannalle. Näin ollen yksiselitteiset sopimustekstit ovat työnantajan oikeusturvan kannalta kriittisiä. ■
Mitä aiempi oikeuskäytäntö sanoo paikallisesta sopimisesta?
Viiden vuoden takaisessa työtuomioistuimen tuomiossa (TT 2020:23) oli erimielisyyttä paikallisen sopimuksen tulkinnasta ja siitä, täyttyivätkö paikallisen sopimuksen kriteerit erittäin kiireellisen hälytysluontoisen työn korvaamisesta suuronnettomuusharjoituksessa.
Tapauksessa oli arvioitavana myös se, että KT ei ollut valvonut paikallista sopimusta koskevaa asiaa eikä suostunut käsittelemään asiaa keskusneuvottelussa. Perusteena oli se, että kyse oli paikallisen sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.
KT:n käsitys asiasta oli, että kun asia jää paikallisesti erimieliseksi, järjestö voi viedä asian suoraan työtuomioistuimen ratkaistavaksi, vaikka asiassa ei käydä keskusneuvottelua. Keskusneuvotteluissa sopimusosapuolet yrittävät ratkaista sopimusten tarkoitusta ennen oikeuden käsittelyä.
Asia eteni työtuomioistuimeen. Lopulta työtuomioistuin päätti, että sopimuksen sanamuoto tai tarkoitus eivät tukeneet työntekijäpuolen kantaa. Näin ollen työtuomioistuin katsoi, että kriteerit erittäin kiireellisen hälytysluontoisen työn korvaamisesta eivät täyttyneet suuronnettomuustilanteessa.
Koska kanne hylättiin, tapauksessa ei ratkaistu sitä, pitikö paikallisen sopimuksen tulkinnasta käydä keskusneuvottelu.
15.5.2025