Oikeustapaukset
4
/2014

Teija Metsäranta, johtava työmarkkinalakimies
Kuva: Pixhill

Mitkä ovat riittävät perusteet koeaikapurkuun?

Korkein hallinto-oikeus antoi 13.6.2014 vuosikirjapäätöksenä 2014:103 julkaistun ratkaisun, jossa käsiteltiin koeaikapurkua ja sen perusteluvelvollisuutta. Hallinto-oikeus oli kumonnut kunnan päätöksen koeaikapurusta.

Tapauksessa määräaikaisen opettajaviranhaltijan palvelussuhde oli purettu koeaikana. Ennen päätöksen tekemistä viranhaltijaa oli kuultu. Kuulemistilaisuudesta tehdyn muistion mukaan opettajan yhteistyö oli ollut epäasiallista oppilaiden huoltajien kanssa.

Hallinto-oikeus katsoi perustelut riittämättömiksi

Hallinto-oikeus arvioi, että kunta ei ollut päätöksessään yksilöinyt, millä perustein palvelussuhde oli purettu. Kyseisessä tapauksessa päätöksessä viitattiin sovellettavaan säännökseen, mutta siinä ei ollut perustelua eikä liitteenä ollut asiakirjoja, joista tosiasiaperustelut olisivat ilmenneet.

Hallinto-oikeus korosti perusteluvelvollisuuden merkitystä yleisenä oikeusturvaperiaatteena sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneella oikeuskäytännöllä. Kuuleminen arvioitiin myös osin puutteelliseksi, mutta päätöstä ei olisi voitu kumota yksinomaan sen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen

Kunta valitti hallinto-oikeuden päätöksestä. Se perusteli valitustaan sillä, että oikeuskäytännön ja viranhaltijalain mukaan koeaikapurun perusteeksi riittää koeaika sinänsä eikä purkua voida siten kumota hallintolaista tulevan perusteluvelvoitteen vuoksi. Kunta vetosi myös siihen, että opettajaviranhaltijalla on ollut asiaa kokonaisuudessa tarkasteltaessa ja oikeusturvanäkökohdat huomioiden riittävät tiedot koeaikapurun perusteista. Opettajaviranhaltija ei ollut esittänyt näyttöä siitä, että purku olisi tapahtunut epäasiallisin tai syrjivin perustein, eikä työnantaja ollut velvollinen näyttämään sitä toteen.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Päätöksen perusteluissa todetaan, että työnantajalla on asiassa laaja harkintavalta, mutta työnantajan on esitettävä koeaikapurulle objektiivisesti hyväksyttävä peruste.

Menettelyn aikana käytetyt ja syntyneet asiakirjat muodostavat kokonaisuuden, johon voidaan tukeutua ilman, että asia selvitetään päätöksessä tarkasti uudelleen. Näissä asiakirjoissa on riittävää kuvata purkamisen perustetta sellaisella tavalla ja tasolla, että työnantajan perusteltu tyytymättömyys ja purkamisperusteen hyväksyttävyys käyvät selville. Tässä tapauksessa virkasuhteen purkamisen perusteet eivät ole voineet jäädä viranhaltijalle hänen oikeusturvaansa vaarantavalla tavalla epäselviksi. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että viranhaltijaa oli kuultu riittävällä tavalla.

Riittävänä ja asianmukaisena perusteluna korkein hallinto-oikeus piti kuulemiskutsussa mainittua perustetta (epäasiallinen yhteistyö oppilaiden vanhempien kanssa) sekä asian yksilöidympää käsittelyä kuulemistilaisuudessa ja sen kirjaamista muistioon.

Päätöksen merkitys

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa huomio kiinnittyy päätöksen perusteluvelvoitteeseen. Koeaika sinänsä ei riitä perusteluksi. Toisaalta perusteluvelvoitteen täyttymisen kynnys ei ole korkea, koska koeaikapurun eri menettelyvaiheita tarkastellaan kokonaisuutena.

Riittäväksi perusteluksi tämän tapauksen perusteella voidaan katsoa se, jos eri menettelyvaihteiden asiakirjoja kokonaisuutena tarkastellessa ilmenee, miksi työnantaja on ollut tyytymätön työsuoritukseen ja peruste on objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä.

KHO 2014:103, t.1908, dnro 1140/3/13

11.9.2014