Työmatka on hybridityössäkin yleensä omaa aikaa

Työnantajien ja esihenkilöiden olisi tärkeää tietää, vaikuttavatko uudet työntekotavat, kuten hybridityö, siihen, miten työmatkoja korvataan ja mikä on työaikaa. Miten matkakorvauksiin ja työaikaan vaikuttaa esimerkiksi se, että työpäivä alkaa kotona ja työpaikalle tullaan vasta kesken työpäivän?

Vaikka työn tekemisen tavat ovat muuttuneet, pääsääntö on se, että työmatka on omaa aikaa ja kustannuksista vastaa työntekijä tai viranhaltija itse. Jatkossa tässä artikkelissa käytetään vain työntekijä-käsitettä, mutta artikkelin linjaukset koskevat yhtä lailla myös viranhaltijoita.

1 Työntekijä vastaa itse työmatkan kustannuksista

Työmatka ei ole työaikaa, ja työntekijä vastaa pääsääntöisesti itse työmatkan matkakustannuksista. Lähtökohta sopimusmääräysten tulkinnassa on sama riippumatta siitä, tekeekö työntekijä läsnä-, etä- tai hybridityötä.

Matkojen korvaamista tarkasteltaessa on tiedettävä käsitteet, joista puhutaan. KVTESissa työmatkalla tarkoitetaan matkaa asunnosta toimi-, työ- tai kokoontumispaikkaan ja takaisin. Lähtökohtana on, ettei työmatka yleensä oikeuta korvauksiin.

Matkakustannusten korvaamista koskevat määräykset löytyvät KVTESin liitteestä 16. Muissa kunta- ja hyvinvointialan sopimuksissa on vastaavan sisältöiset sopimusmääräykset.

Työmatkasta voidaan maksaa korvauksia, joista löytyvät sopimusmääräykset  KVTESin  Matkakustannusten korvaukset -liitteestä (liite 16 2 §).

2 Työmatkaa ei lueta työajaksi

Työaikaa koskevat määräykset ovat KVTESin työaikaluvussa (luku III 4 §). Sen mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

Sopimusmääräykseen on nimenomaisesti kirjoitettu pääsääntö, jonka mukaan työmatkoja asunnosta työpaikalle ja takaisin ei lueta työajaksi.

3Työnantajalla on työnjohto-oikeus työntekotapaan

Työnteon tavoissa on aina ollut eroavaisuuksia. Tavat vaihtelevat eri työnantajilla ja eri tehtävissä. Lähtökohtana on, että työnantaja päättää mitä, missä, milloin ja miten töitä tehdään. Tämä työnjohto-oikeus työnantajan tulisi säilyttää itsellään.

Esimerkiksi työntekopaikasta tulisi työsopimuksessa sopia siten, että työsopimukseen kirjataan työntekopaikka työsuhteen alussa ja lisäksi kirjataan alue, jossa työtä tehdään. Näin työnantaja säilyttää itsellään työnjohto-oikeuden siihen, missä töitä tehdään. Olennaiset muutokset alkuperäiseen työntekopaikkaan voivat toki edellyttää, että niistä sovitaan erikseen.

Työnantajan on tärkeää säilyttää itsellään työnjohto-oikeus myös siihen, tehdäänkö vain läsnätyötä vai myös etä- ja hybridityötä ja missä laajuudessa etä- ja hybridityö on mahdollista.

4 Ohjeita hybridityön tekemiseen päivitettävä säännöllisesti

Joskus viranhaltijalla tai työntekijällä voi olla käsitys, että hänellä itsellään olisi oikeus päättää, tekeekö hän läsnä- tai  hybridityötä ja missä hän tekee työtä. Tätä oikeutta ei toki ole. Jotta tällaista käsitystä tai tunnetta ei pääsisi syntymään, työnantajan on tärkeää päivittää ja kerrata organisaation käytännöt ja ohjeet hybridityön tekemiseen. Samalla tulisi tuoda esiin, että kyseessä on työnjohdollinen, työnantajan harkinnassa oleva asia.

Uudistuvat työntekotavat, työntekopaikat ja hybridityö edellyttävät, että työnantajilla on selkeät toimintatavat ja pelisäännöt siihen, mitkä ovat hyväksyttäviä työtekotapoja ja missä töitä kulloinkin tehdään.

Käytäntöjä päivitettäessä kannattaa samalla varmistaa, että työnantaja ja henkilöstö ymmärtävät samalla tavalla sen, miten työaikamääräyksiä sekä matkakustannusten korvaamista koskevia määräyksiä sovelletaan.

Toimintatavat on tärkeä käydä läpi myös sekä luottamusedustajien että henkilöstön kanssa. Toimintatapojen päivitysten yhteydessä on syytä  varmistaa, että käytännöt vastaavat kulloisia tarpeita ja kohtuudella sekä työnantajan että henkilöstön toiveita. 

KT:n yleiskirjeestä 5/2022 on luettavissa lisää esimerkkejä etätyöstä ja työmatkasta>