Anne Turppo: ”Minulla oli sairaanhoitajan identiteetti, yhtäkkiä piti rakentaa johtajan identiteettiä.”

Vastuualuejohtaja Anne Turpolle johtajuus merkitsee palvelutehtävää. Hän nauttii kokonaisuuksien hallinnasta ja siitä, että voi tukea ja auttaa muita onnistumaan.

Kun Etelä-Karjalan hyvinvointialueen yt-neuvottelut oli käyty, tämän vuoden alussa alkoi vaihe, jossa jatkavia työntekijöitä piti tukea. Turppo antoi työntekijöille mahdollisuuden kysyä ja kertoa, mikä heitä askarrutti.

– Työntekijöitä on tärkeää malttaa kuunnella. Ja nimenomaan kuunnella niin, ettei tee johtopäätöksiä liian nopeasti. Työntekijät kyllä aistivat, jos esihenkilö ei ole läsnä.

Utelias tarttui haasteisiin

Lappeenrantalainen Anne Turppo valmistui parikymppisenä sairaanhoitajaksi ja alkoi pian haaveilla opettamisesta. Hän pääsikin hetkeksi ammattikorkeakouluun opettamaan tulevia terveydenhuollon ammattilaisia.

Kolmikymppisenä hän hakeutui yliopistoon jatko-opiskelijaksi tavoitteenaan kehittyä pedagogisesti. Siellä hän huomasi kiinnostuneensa erityisesti johtamisesta.

– Olen luonteeltani tutkiva ja utelias. Olen aina halunnut oppia uutta ja edetä työssäni, en välttämättä ylöspäin vaan eteenpäin.

Turppo kokee olevansa onnekas, sillä hänellä on ollut mahdollisuus toteuttaa tätä toivetta esimerkiksi hoitotyön johtajana ja kuntoutumiskeskuksen palvelupäällikkönä.

Vuoden 2026 alussa hän aloitti Etelä-Karjalan hyvinvointialueen liikkuvien palveluiden vastuu-aluejohtajana. Hänen tontilleen kuuluvat esimerkiksi kotihoidon, varahenkilöstön, lapsiperheiden kotipalvelun ja ensihoidon palvelut, joista muodostuu kaikkiaan 30 yksikköä. Vastuualue on uusi, joten kehitettävää riittää.

– Kevään aikana aion kiertää kaikki vastuu-alueeseen kuuluvat yksiköt, jotta voin tutustua niiden toimintaan ja työntekijöihin.

"Olen luonteeltani tutkiva ja utelias. Olen aina halunnut oppia uutta ja edetä työssäni, en välttämättä ylöspäin vaan eteenpäin."

Anne Turppo

Kriittinen palaute palkitsee

Anne Turppo pitää työtään palkitsevana. Hän iloitsee, kun esimerkiksi jotkut hänen alaisuudessaan toimivista tiimeistä onnistuvat yhdessä selvittämään jonkin hiertäneen asian tai kun joku kertoo saaneensa Turpolta tukea työhönsä.

– Myös haastava palaute voi olla palkitsevaa. Silloin pääsee miettimään, mikä epäkohdan on aiheuttanut ja ratkaisemaan ongelman.

Työn raskaimpana puolena hän pitää tasapainoilua resurssien kanssa. Se tuntuu arjessa ja pakottaa tekemään vaikeita päätöksiä.

– Syötteitä tulee joka suunnasta, kun pitää huolehtia taloudesta, työntekijöiden hyvinvoinnista, asiakkaista, palvelun laadusta ja arjen realiteeteista.

Eri tiimit ja eri ammattiryhmät tarvitsevat erilaista kohtaamista ja erilaisia tapoja käsitellä asioita.

– Johtajalta vaaditaan tilannetajua. Se on mielenkiintoista mutta joskus myös raskasta.

Arvot vastaavat omia

Kun Turppo aloitti johtajan työt noin 20 vuotta sitten, hänen piti opetella luopumaan asiantuntijuudestaan ja uskaltaa siirtyä johtajaksi.

– Minulla oli sairaanhoitajan identiteetti, ja yhtäkkiä piti alkaa rakentaa johtamistyön identiteettiä.

Hoitotyön substanssiosaamisesta on Turpolle toki hyötyä. Kuitenkin johtajan on hänestä tärkeää olla ensisijaisesti johtaja. Jos tätä muodonmuutosta ei tee, on vaarassa alkaa mikromanageeraamaan.

Mikromanageeraus on nimittäin Turpon mielestä paitsi vääränlaista vallankäyttöä myös sitä, että johtaja ei ole luopunut entisestä identiteetistään.

– Asiantuntijoiden, kuten lähiesihenkilöiden, pitää antaa tehdä työnsä rauhassa. Kuitenkin pyydettäessä heille on tärkeää antaa apua. Joskus apua pitää myös hienovaraisesti tarjota.

Voimavaranaan Turppo pitää itsetuntemusta. Siis sitä että hän tietää, mitkä asiat hallitsee ja mihin tarvitsee apua. Niitäkin taitoja hän on uransa aikana joutunut opettelemaan.

Turppo kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Hänen organisaationsa arvot – Mie turvaan, uskallan, vastaan ja välitän – ovat hänestä parhaat, mitä hänen työnantajallaan on koskaan ollut. Ne vastaavat hänen omia henkilökohtaisia arvojaan, jotka ovat rohkeus, reiluus ja rakkaus.

"Johtajalta vaaditaan tilannetajua. Se on mielenkiintoista mutta joskus myös raskasta."

Anne Turppo

Agility nollaa pään

Agility ei ole Anne Turpolle ja hänen jackrusselinterriereilleen Jepelle ja Rollelle vain harrastus. Se on henkireikä.

– Harjoittelu vaatii keskittymistä niin paljon, että sen päätteeksi pää on täysin nollaantunut, Turppo sanoo.

Agility on koiran ja ohjaajan yhteinen liikuntamuoto, jossa koira suorittaa esteradan ohjaajansa opastuksella. Radalla on noin 20 erilaista estettä, kuten renkaita, keinuja ja puomeja.

– Koira oppii, kun sitä kuuntelee ja palkitsee positiivisesti, aivan kuten ihminenkin.

Agility on fyysinen laji paitsi koiralle myös ohjaajalle. Harjoituksen jälkeen posket punottavat ja syke on koholla. Lajissa voi myös kilpailla, mutta Turppo ja terrierit harjoittelevat vain omaksi ilokseen.

Turpon mielestä hänellä on myös velvollisuus tarjota koirilleen vaihtelua ja spesiaalia tekemistä tavallisten pissa- ja kakkalenkkien lisäksi. Koirat todella nauttivat agilitystä.

– Kun sanon, että nyt lähdemme hallille, koirat alkavat innoissaan haukkua.

Kuka?

Nimi: Anne Turppo

Työ: Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vastuualuejohtaja, jonka vastuulla on tuhat työntekijää

Perhe: Mies, 3 aikuista lasta, 2 lastenlasta ja 2 jackrusselinterrieriä