Pääkirjoitus

Tänä keväänä on lyhyessä ajassa tapahtunut asioita, joita emme olisi hetki sitten voineet kuvitellakaan. Koronan yleistyminen ja kunta-alan lakkouhat näyttävät yllättäen Ukrainan sotaa vasten paljon pienemmiltä kuin ilman sitä. Ihmisten kärsimys lähialueilla herättää tunteita ja huolta. Sotaa paenneet ihmiset näkyvät jo monien kuntien katukuvassakin.

Uuden vuoden alussa päätetään usein parantaa hyvinvointia ja uudistua. Kuntatyönantaja-lehti uudisti nimensä. Olemme nyt KT-lehti.

Kunta- ja hyvinvointialalla tehdään valtavasti kehittämistyötä, joka harvoin saa riittävästi kiitosta saati näkyvyyttä julkisuudessa. Jokapäiväisistä hyvistä teoista on tärkeää kertoa myös­ eteenpäin.

Tunnetuista syistä monissa kunta-alan ammateissa koetaan pulaa henkilöstöstä. Juurisyy on se, että osaavan työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Kuntien ja kaupunkien palvelutuotanto ja muu toiminta menestyvät, jos ammattijohdon ja luottamushenkilöiden yhteistyö sujuu. Kuntalaiset arvostavat harmoniaa enemmän kuin riitelyä.

Valtiot toimivat hallinnon varassa. Sen laajuus ja toimivalta vaihtelee, mutta usein julkista valtaa käytetään kolmella tasolla: valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Suomessakin tämä rakenne on ollut pitkään, toimijoiden nimet vain ovat vaihtuneet.