Haasteisiin vastaaminen on sitä helpompaa mitä tukevammalla alustalla seisomme. Varautumisen eväitä on kuitenkin mieluummin syöty kuin säästetty. Julkinen sektori on velkaantunut käytännössä koko 2000-luvun ajan. Vaikka työllisyysaste on huipussaan, valtio tekee alijäämää. Voisi sanoa, että tulevaisuus kestävyysvajeineen on jo täällä.

Kiitosjuhlan idea syntyi henkilöstöjohtaja Nina Holopaisen mukaan jo keväällä vastaiskuna sille, miten teknisenä toimenpiteenä hyvinvointialueeseen liittyminen ja liikkeenluovutus näyttäytyivät. Valtuustosta tuli kysymys, kuinka kaupunki aikoo kiittää siirtyvää henkilöstöään palveluksesta. 

Uudet hyvinvointialueet ottavat pian kunnilta vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista. Mediassa on kirjoiteltu pitkin syksyä siitä, miten hyvinvointialueiden rahat eivät riitä tehtävien hoitamiseen ja miten hyvinvointialueita olisi pitänyt perustaa sovittua vähemmän. 

Henkilöstöpula on yksi suurimmista haasteista kunnissa ja hyvinvointialueilla. KT on esittänyt ratkaisuksi ongelmaan muun muassa henkilöstön kelpoisuusvaatimusten ja henkilöstömitoitusten uudelleenarviointia sekä koulutuspaikkojen lisäämistä. Tarvitaan monenlaisia koulutuspolkuja, jotta mahdollisimman moni voi joustavasti pätevöityä tarpeellisiin ammatteihin.

Palveluita on onnistuttu ja jouduttu kehittämään myös epävarmuuden vallitessa. Työnantajaorganisaatiot ovat kehittämistyössään eri vaiheissa. Valmistelun verhon noustessa sote-ala voi keskittyä kehittämään palveluja ja johtamista sekä yhtäaikaisesti että pitkäjänteisesti. 

Kun luin Hyvinkään kaupunginjohtajan Johanna Luukkosen ja Oulun taidekoulun rehtorin Mia Lappalaisen haastattelut, oivalsin että yksi vastaus on onnistunut viestintä.

Sovintoesityksen kaatumisen ja ensimmäisten lakkojen jälkeen teollisuuden työmarkkinaosapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen sopimusratkaisusta.