Suomalaisten työaika joustaa enemmän kuin missään muualla EU:ssa. Vuonna 2019 tehdyn EU:n laajuisen työvoimatutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia suomalaisista kokee voivansa päättää työpäivänsä alkamis- ja päättymisajoista vähintään jossain määrin. Kaikista EU-maiden kansalaisista näin vastasi vajaat 40 prosenttia.

Sosiaali- ja perhepalvelujen toimialajohtaja Mika Forsberg katsoo, että joustavuus ja työntekijöiden elämäntilanteiden huomiointi auttavat pitämään kiinni hyvistä työntekijöistä.

Juuan kunnanjohtaja Henri Tanskanen on tyytyväinen kuntansa muuttolukuihin, vaikka kuolleisuus pitääkin huolen siitä, ettei väkiluku pääse kasvamaan. 4 500 asukkaan kunnassa noin 20 hengen vuosittainen muuttovoitto on kuitenkin luku, jolla harva Pohjois-Karjalan kunta pääsee ylpeilemään. 20 vuoden historia muuttotappiokuntana on saatu kääntymään.

KT ja Sote ry kertoivat 3. lokakuuta valtakunnansovittelija Anu Sajavaaralle hyväksyneensä sovintoehdotuksen erillissopimuksesta kunta-alan työ- ja virkaehtosopimusten soveltamisesta.  

Saavutetun ratkaisun takana on historiallisen vaikea työmarkkinakierros.  

Laadukas varhaiskasvatus on tärkeä osa työn ja perheen yhteensovittamista. Suomessa yhä useampi lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen, ja osuutta halutaan kasvattaa. Suomi jää silti muista Pohjoismaista selvästi jälkeen kaikenikäisten lasten varhaiskasvatukseen osallistumisasteissa.

Uuden hallitusohjelman merkitys on hyvin keskeinen työmarkkinoiden, hyvinvointipalveluiden ja julkisen talouden näkökulmasta. Vaikka keskitettyjä työmarkkinasopimuksia ei ole toistaiseksi enää tehty Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen jälkeen, tulevankin hallituksen ohjelma tulee sisältämään suuren joukon työmarkkinoita laajasti koskevia kirjauksia.

Samaan aikaan uudistus on ollut vuosia monen työpöydällä ja varmaan yöunissakin. Yksi heistä on kunta-alan konkari Aija Tuimala, joka summaa vuosien puskemisen tämän lehden sivuilla 30–32. 

Haasteisiin vastaaminen on sitä helpompaa mitä tukevammalla alustalla seisomme. Varautumisen eväitä on kuitenkin mieluummin syöty kuin säästetty. Julkinen sektori on velkaantunut käytännössä koko 2000-luvun ajan. Vaikka työllisyysaste on huipussaan, valtio tekee alijäämää. Voisi sanoa, että tulevaisuus kestävyysvajeineen on jo täällä.